Ryhmästä löytyy aina turvaa, lohtua ja seuraa, mutta se aiheuttaa myös kompromissitarpeita, joita yksin tai perheasunnossa asuva ei joudu kohtaamaan. Elokuva kertoo, millaisia henkilökohtaisia motiiveja kommuunissa asuvilla on, millaisista yhteisistä tunnekokemuksista yhteisöllisyys syntyy ja millaisia henkilökohtaisia uhrauksia asukkaat joutuvat tekemään yhteisökokemuksen tavoittamiseksi.
Dokumenttielokuvassa seurataan Keltaisen talon kommuunia Tampereen Hyhkyssä, jonka asukkaat perheistä opiskelijoihin jakavat keltaisen puutalon urbaanissa lähiössä ja yhteisenä toimintana he harrastavat kaupunkiviljelyä talon takapihalla. Kommuunin kaupunkiviljelyprojektin tarkoituksena on tuottaa ravintoa kommuunille, mutta se on toisaalta myös toimintaa, joka vaatii yhteistä suunnittelua sekä muodostaa ryhmädynamiikan kannalta tärkeitä yhteisiä rutiineja. Motivoiko asukkaita omavaraisuuden ihanne, joka on toinen agraariyhteiskunnasta periytyvä arvo yhteisöllisyyden lisäksi, vai yleinen kotoisan puuhastelun tarve vai ekologiset arvot.
Aihe on ajankohtainen, koska yhteisöasumiselle on ennustettu uutta tulemista individualismin vastapainoksi nousseen uusyhteisöllisyyden ja kaupungistumisen aiheuttamien nousseiden asumisen kustannusten vuoksi. Individualismi ja yhteisöllisyys, oleminen yksin tai yhdessä tekeminen, kaupunkiympäristöön tuotu maanviljely ja eläintenhoito luovat vastapareja, jotka muodostavat konflikteja yksilön, yhteisön ja ympäröivän maailman välille.
